Pelko muuttaa meitä

Ajattelin ensin kirjoittaa blogi kannustavasti pelon ja stressin käsittelystä, mutta useista yrityksistä huolimatta ne näyttivät tässä maailmalaajuisessa tilanteessa ihan hölmöltä ja pinnallisilta, joten kirjoitin pelon tunteesta.  

Me pelkäämme

Totta on, että me pelkäämme. Jos näin ei olisi meissä olisi jotain vikaa ja meidän luonnollinen reaktiokyky olisi jotenkin vahingoittunut. Pelko tunteena voi aiheuttaa lamaantumisen tai valtavan energiabuustin. Lamauttava pelko sisältää ahdistusta, fyysisiä oireita (pahoinvointia, päänsärkyä, vatsakipua jne.) ja saa usein aikaiseksi ympäristöstä vetäytymisen. Toiseaalta pelon tunne voi olla valtava voimavara. Askel muutokseen, jolloin innovoimme uusia ideoita ja näemme ympärillämme erilaisia mahdollisuuksia. Reagoimme siis eri tavoin, joten ollaan tämän asian kanssa ymmärtäväisiä ja ajattelevia.

Valitettavan usein pelkäämme myös turhaan, pohtimalla sekä suremalla sellaisia asioita ja tapahtumia, jotka eivät koskaan tapahdu. Tuhlaamme siis todella paljon resursseja siihen, että yritämme ennakoida kaiken. Älyllisinä olentoina toki ymmärrämme, ettei taitomme tähän riitä, mutta siitä huolimatta käytämme tähän valtavasti aikaa. Elämä tuo eteemme kaikenkokoisia yllätyksiä, sillä ne kuuluvat hyvässä ja pahassa elämään, mutta meidän tulisi keskeneräisinä olentoina opetella päästämään irti.  

Tämän muutaman viikon aikana olen huomannut ajattelevani usein, olemmeko lopulta mitään oppineet, edellisestä pelon hetkestä? Sen ei tarvitse olla edes mitään suurta, eikä etenkään maailmanlaajuista, mutta henkilökohtaiseen elämään sen on täytynyt vaikuttaa. Jätitkö silloin vaikutuksen näkemättä, tunteet tästä elämättä ja nyt huomaat, että kaikki kaatuu päälle?

Elät nyt sitten kahden tai useamman tunteen ristiriidassa. Yrität selvitä taloudellisesti, hoitaa vastuusi niin yrittäjänä kun työntekijänäkin, tukea jälkikasvuasi, huolehtia vanhemmista ja kuunnella ajankohtaisia uutisia uusista säännöistä sekä pitää toivoa yllä.

Maailmanlaajuisesti meillä on tauteja ollut ennenkin, mutta käsittämättömältähän tämä tuntuu, kun eletään 2020 lukua. Lähes koko maailma on kiinni, ihmiset ovat kodeissaan ja vain pakolliset liikkumiset, on suositeltavia ja hoitoakin saa vain pieni osa ihmisistä, sillä minkään maan hoitoresurssit eivät riitä. Käsissämme on siis hallitsematon ja vastustamista aiheuttava tuntemattomuus, josta tietomme ovat yhä varsin rajalliset.  Miten siis hallitsemme hermomme ja toimisimme täyspainoisesti sekä turvallisesti?

Mallia verkosta – ei ehkä kuitenkaan

Maailmamme on paljon eri somekanavilla ja sieltä voimme nähdä, miten moni on hinkannut, elämänsä yksityiskohtia ja hyvinvointia täydellisyyttä kohti. Ahkerimmat ovat heränneet aamuyön tunteina, ehtiäkseen suorittaa liikkumisen tai meditoinnin rutiinit sekä tarkistaakseen miten tuli nukuttua ja valmistaakseen supersmoothien ennen varsinaista aktiivista arkea.

Olemme nähneet jo, että hyvinvointi on jatkuvaa suorittamista ja asenne ratkaisee, mutta samalla ihmettelemme miksi itse emme pysty tuohon? Pelkäämme olevamme, jotenkin heikompia tai vain laiskoja ja yritämme, ehkä erilaisuuden pelossa sitten opetella erilaisten ”oppaiden” ja ”mentoreiden” avulla saavuttaa tätä ihailtavaa loistokkuutta ja yhteisöllisyyttä. Valitettavasti tämä etsiminen, aiheuttaa meissä monissa enemmän pelkoa ja pahoinvointia, kun sitä tavoiteltua hyvinvointia.

Omat tunteet ohjaavat – toimi niiden kanssa

Elämämme ja me itse olemme keskeneräisiä. Inhimillisyys on yksi voimavaramme ja mieleemme mahtuu silloin myös pahaa oloa, epävarmuutta, joustavuutta ja myötätuntoa.  Monet asiat ja tilanteet, eivät ole meidän kontrolloitavissa, kuten nyt olemme huomanneet. Tietoisuus omista ajatuksista, tunteista ja toiminnasta antavat myös mahdollisuuden pysähtyä, miettimään omaa keskeneräisyyttämme. Tällaisella hetkellä, kun maailmaa ravistaa useampi uhka, me voimme vain olla armollisempia itsellemme sekä toisillemme. Voimme auttaa itseämme ymmärtämään, että vastustamisella (pelolla) on olemassa aika, paikka sekä tarpeellisuus, mutta siitä kannattaa päästää myös irti. Muista että juuri sinulla on oikeus käsitellä tämä epävarma ja pelottava tilanne, sinulle parhaalla mahdollisella tavalla. Se voi olla mitä tahansa, kunhan sinulle itsellesi tulee sitä hyvä olo.

Pelosta huolimatta, elämä rakentuu aina toivolle, vaikka haastavina hetkinä tätä energistä tunnetta, ei ole helppo aistia ja huomata. Hiljaisuudessa kuulee paljon enemmän, joten ole rohkea ja avoin kuuntelemaan sekä tuntemaan. Sinulla itselläsi on vapaus käyttää tämä aika, miten haluat, mutta suosittelen uusien rutiinien käyttöönotto, katse tulevaan. On hyvä opetella rakentamaan tietoisesta itsemyötätuntoa, se lohduttaa ja ohjaa sinua ymmärtämään sekä kannattelee vaikeina hetkinä. Itsemyötätunto on aina läsnä, kun tarvitset ja jokaisella meistä on aina syy olla kiitollinen jostain!

Heidi

Teetkö unelmahommia?

Onko tämä todellisuus sellaista, jonka halusit vai sellaista, johon ajauduit? Kävit kunnolla koulut, saavutit oppiarvot ja sukulaiset olivat niin ylpeitä valmistumisjuhlissa.

Aloitit työuran, joka ei lainkaan vastannut niitä unelmia ja ajatuksia, joita sinulla oli mielikuvina syntynyt. Odotit vuosia jonkinlaista muutosta, saatoit vaihtaa jopa työtehtäviä ja työpaikkaa saavuttaaksesi sen ”unelman”, jonka olit itsellesi opiskeluaikana asettanut tai lapsesta asti mukanasi kuljettanut. Vuosien kuluessa, huomasit yhtenä maanantaina, että ei sitä sitten koskaan tullutkaan kohdalle, mutta jäit silti paikoillesi, kun periaatteessa kaikki on ihan ok.

Ajatuksissasi pohdit, jos minulla ei olisi asuntolaina, perhettä tai vastuuta, voisin aloittaa kaiken alusta. Olisin tällä kertaa viisaampi, itsekkäämpi ja rohkeampi, toteuttaisin niitä asioita, joista unelmoin. Pakkaisin repun ja lähtisin kokeilemaan ”voimiani”, kiipeisin vaikka vuorille tai purjehtisin maailmalla, eläisin ihan jokaisena päivänä.

Todella tuttu tausta meitä useimmille. Jäimme omien unelmiemme jalkoihin ja aloimme toteuttaa niitä meiltä odotettuja ratkaisuja.  Päätimme että ”sitten kun” tulee oikea aika tai oikea heti, teen kaikki tarvittavat muutokset. Tiedätkö mitä, sellaista aikaa ei koskaan tule! Se on vain otettava, jos haluaa muutoksen tehdä, ennen kuin on pakko.

Minä kohtasin – pelon

Rakastan opettamista ja neuvomista, se on minulle luontaista ja sain siitä lopulta itselleni ammatin monen mutkan kautta.  Vuodet sujuivat mallikkaasti, tartuin uusiin projekteihin intoa puhkuen ja sain toteuttaa itseni, olin unelmatyössä, kunnes sairastuin ja sitten olinkin täysin ”tuuliajoilla”. Minulta oli viety ihan kaikki, olin rakentanut ammatillista osaamistani ja uraani vuosikymmeniä ja yksi lääkärin kommentti, lopetti uran kuin veitsellä leikaten.

Miten minulle voi käydä näin, oli ne ensimmäiset ajatukset ja kauhun sekaiset tunteet. Mietin mitä kaikkea on jäänyt saavuttamatta, miten selviän tästä vai selviänkö?  Päivien, viikkojen ja kuukasien kuluessa, upposin todella moneen kertaan ajatuksiini ja heitin ”hanskatkin” tiskiin.  Näinä yksinäisinä hetkinä, aloin kirjoittaa tarinoita kokemuksista ja elämästäni siihen asti. Ne valaisivat kaikessa kurjuudessaan, että olen hyvä kouluttamaan, ohjaamaan ja neuvomaan toisia – toteuttamaan heille tärkeitä asioita. Tämä kokemus, herätti minut ja paperille piirtyi, toteutumattomia unelmia. Mietin missä ja miten voisin hyödyntää tätä ammatillista osaamistani parhaiten ja juttelin tästä ystäväni kanssa useampaankin kertaan. Ihan ensimmäiseksi ei tullut mieleen, että suoramyynti voisi olla se kanava, jossa saan opettaa, ohjata, valmentaa ja pitää muita kädestä kiinni, mutta joo tässä matkan varrella (3,5 vuotta), tämä on ollut just sitä.

Uuden opettelua

Ryhtyessäni suoramyyjäksi, pelkäsin ihan kamalasti uutta epäonnistumista. Olin tähän liiketoimintaan täysin ”sopiva” mutta ihan raakile. Jossain vaiheessa matkan varrella, minua vei eteenpäin vain periksiantamattomuus ja tieto siitä, että voin onnistua – kun en lopeta. Jouduin katsomaan omaa osaamistani peilistä ja huomasin, että tämä keskenkasvuisuus – omassa elämässä ja hyvinvoinnissa, edellyttää jälleen uusien oppikirjojen avaamista, oli pakko opetella oppijaksi. Henkinen kasvu ja muutos alkoi siitä, että heittäydyin jyrkänteeltä ja luotin, että joku pitää minusta kiinni.

Pidä kiinni – mielikuvistasi

Asioiden loksahtaessa paikoilleen, on vaikea ymmärtää että, se jokin vielä antaa odottaa itseään. Tähän asti eletty elämäsi, on arvokasta, sillä se on tehnyt sinusta sinut. Ketään toinen ei ole kanssasi samanlainen, sinulla on oikeus olla oma itsesi.  Erilaisten asioiden käsitteleminen, vaatii aina itsensä ja omien ajatusten kohtaamisen. Tyytymättömyys näkyy ja tuntuu kehossa sekä etenkin ajatuksissa. Todellisuus ei ehkä vastaa, unelmakarttasi viivoja tai tyhjäksi jäänyttä taulua.  Oletko sinä siis pitänyt kiinni, niistä opiskeluaikaisista unelmistasi ja pystytkö toteuttamaan ne kaikki, nykyisessä elämäntilanteessasi ja työssäsi? Jos vastaat, kyllä olet paljon edellä meitä, jotka olemme vasta matkalla, mutta jos vastaat ei niin, niin olisiko nyt oikea hetki aloittaa? 

Ohjaan, neuvon, motivoin ja autan sinua

Usein jo ennen, kun toimimme, ajattelemme mitä kaikkea voi mennä pieleen ja miksi en voisi tehdä muutosta. Tämä on osittain biologiamme tulosta – vältämme vaaroja automaattisesti ja jätämme tarttumatta mahdollisuuksiin, epäonnistumisen pelossa.

Sinulla on varmasti joitain sellaisia taitoja, joista voi olla iloa myös minulle ja tiedän että minulla on sellaisia vahvuuksia, joiden avulla voin auttaa sinua. Voimme tehdä yhdessä virheitä, mutta pystymme ne myös korjaamaan ja yrittämään uudelleen.

Tärkeintä on se reitti mitä kuljemme ja minkä valitsemme, jotta matka voi alkaa on päätös tehtävä ja tämä edellyttää onnistuakseen luottamusta, rentoa mieltä ja joustavaa asennetta. Kaikki työ unelmien, tavoitteiden ja päämäärien saavuttamiseksi tehdään juuri nyt ja minä voin auttaa sinua suoramyynnin ammattilaiseksi.  Minulla on sinulle kutsu – otan sinut siipieni suojaan, sinun vain tarvitsee päättää halutko enemmän kaikkea ja pääset mukaan tästä?

Suoramyynti on työkalu tehdä unelmista totta!

Heidi