Matkamessut ja unelmille rakennusaineita

Viikko sitten oli jälleen, matkamessut ja tämä on ehdottomasti paras paikka, tutustua erilaisiin elämisen, olemisen ja tekemisen vaihtoehtoihin niin kotimaassa kuin maailmallakin. Kotimaa oli mielestäni, entistä enemmän esillä, joskin jätin sen kokonaan kiertelemättä, sillä se ei nyt vaan ole tämän hetken juttu. Johtunee varmaan siitä, että olen todella paljon matkustellut kotimaassa, lapsena vanhempien kanssa ja aikuisena kouluttaja työni takia.

Monesti messuille menee ajatuksella, että ehkä sieltä löytää jonkin kohteen tai kokemisen inspiraation, mutta tällä kertaa minulla oli ihan selkeä suunnitelma, mitä menen katsomaan. Näiden valintojen taustalla on ollut haave matkustaa ko.kohteeseen, jo vuosikausia, mutta elämä on tullut väliin, eikä näistä upeista haaveista ole voinut tai uskaltanut tehdä totta. Starttasin siis messuille, selvällä suunnitelmalla ja päätin tutustua vuokra-asuntomahdollisuuksiin Euroopassa, Intian, Etelä-Afrikan, Marokon lomatarjontaan, sekä Euroopasta nappasin mukaan Maltan – ihan vain tunteen perusteella sekä Kroatian juttuja, vaikka sieltä jo viisi kertaa olen käynyt, niin lisäinfoa ei koskaan ole liikaa. Italiaa jonkin verran pohdin, mutta vielä ne esitteet jäivät ottamatta ja Espanjan jätin ihan tietoisesti väliin, sillä siellä on käyty jo useamman kerran ja kokemusta on lasten kanssa myös yli kuukauden mittaisesta arkisesta asumisestakin.

Lisäksi messuilta lähdin hakemaan golf-ja formula matkainfoja. Golf asioita oli hyvin tarjolla clubi pelaajalle, mutta yllättävän vähän sitten taas tuota kilpailumatkailua, joka on ihan mun suurin intohimo. Olenhan jo käynyt katsomassa golffia Dubaissa, Ruotsissa, Englannissa ja jokainen matka on ollut ihan super siisti. Formula-kilpailut paikanpäällä, on yksi suurimmista unelmista. Joskus vuosia sitten yritin saada myös poikani innostumaan matkasta, sillä olimmehan käyneet useilla rajoilla, harjoituksia katsomassa eri lomamatkojen yhteydessä, mutta ei he olleet lainkaan kiinnostuneita. No vuodet ovat kuluneet ja nyt on sitten suunniteltava matka yksin ja se, ehkä pikkusen jännittää, joten tuollainen valmismatka, voisi ainakin ekaa kertaa olla juuri sopiva vaihtoehto. Toki hienointa, olisi yhdistää tähän automatka Eurooppaan, sillä se kokemus joka minulla on, jätti mukavia mustoja (ei ongelmitta soritetusta) matkasta, halki eri maiden kohti Espanjan aurinkoa.

Matkamuistoja

Kierrellessä noita messuja, tuli mieleen aika ihanat ja erikoisetkin lomakohteet jossa olen käynyt. En tiedä mistä nämä ideat aina kumpuavat, mutta ylensä kun ne on ajatuksen tasolle saapuneet, niistä on aloitettu välittömästi tekemään totta. Joskus matkaanlähtö on kestänyt pidempään ja välillä sitten on lähdetty tosta noin vaan, sen suuremmin suunnittelematta. Kokemuksista eksottisempia ovat ilman muuta olleen matkat Jordaniaan sekä Kuubaan ja tuosta Jordaniasta olenkin blogin kirjoittanut, mutta Kuuba on näköjään jäänyt tekemättä. Näitä tunne-elämyksiä ei pysty oikein sanoin kuvaamaan ja onhan niitä erikoisia fiilisiä, löytynyt myös lähempää. Minulle Berliini on ollut se paikka, jonka tunsin heti omakseni ja koin, että täällä on oltu ennenkin – vaikka tiedän, etten ole ja tätä tunnetta on pitänyt käydä testaamassa useampi kerta.

Suunnitelmista – toteutukseen

Loman suunnittelu on ylensä, aika yksinkertaista. Valitaan kohde ja aika, mietitään ehkä hintaa ja etenkin mitä sillä hinnalla saadaan. Nyt kun sinkkuna suunnittelee matkoja, huomaan, että tulee ottaa paljon enemmän selvää maasta, maan tavoista ja naisena yksin matkustamisesta. Huomasin tuolla messuilla, että minulla olisi halu matkustaa tällaisiin haastaviin kohteisiin, mutta ehkä ne on vain oman turvallisuuden takia hyvä jättää ja laittaa sinne unelmakartalle, siihen hetkeen kun on joku joka lähtee mukaan matkalle. Toistaiseksi siis helppoja ja vaivattomia lomakohteita unelmakartalle ja matkasuunnitelmiin.

Heidi

Berlin, salaperäinen kauneus

Vuosikausia haaveilin matkasta Berliiniin. En tiedä mistä tämä valtava kiinnostus on saanut alkunsa, mutta se on aina ollut olemassa. Olen aina pitänyt saksan kielen ”kalskeesta”, se on minun korvaani, kaunis kieli ja ehkä tämä on ollut yksi syy, sen monipuolisen ja rajunkin historian kanssa. Koulussa minua jo kiinnosti historia ja etenkin, se miten kaikesta kamalauudesta, hurjuudesta ja hulluudesta, on kaiken tuhon jälkeen selvitty ja vielä erittäin upeasti.

Siispä kyttäsin matkoja, mietin matkakumppania ja tämä tehtävä lankesi tässäkin kohtaan pikkuveljen niskaan. Lähdimme siis katsomaan Berliinin nähtävyyksiä ja heti kun pääsimme kaikkien virallisten tarkastusten läpi ulos kentältä, huomasimme, että Pohjolan ”turistit” olivat tulleet keskelle upeaa keväättä. Lämpöasteita kotoa lähettäessä taisi olla +3 ja Berliinissä sitten näppärästi +25. Mitäs siinä sitten kun äkkiä hotellille ja nahkatakit, farkut ja pitkähihaiset vaihtoon. Ongelmaksi tuli se, että vilkaisu laukkuun kertoi, että ne kevät- ja kesävaatteet jäivät kotiin. Vaatetusta kevennettiin, se minkä pystyimme ja respan kautta kaupungille, etsimään jokin kauppa, josta saamme muutaman päivän tarpeeksi kevyempää vaatetta. Onneksi seuraavat päivät olivat sateista harmaat, ettei tarvinnut matkalaukullista uusia vaatteita ostaa.

Metrot, bussit ja koko kaupungin muoto sekä malli, oli täysin hakusessa. Nyt oltiin isolla kylällä, eikä mistään ollut mitään tietoa. Minä kun vielä luulin varautuneeni kaikkeen ennakolta, kuten tapanani on.  Kumpikaan meistä ei osannut sanakaan saksaa, joten englanniksi sitten yritimme selvitä. Vielä tällä matkalla, paikalliset kyllä ymmärsivät mutta vastasivat aina saksaksi. Todettiin, että aika turha kysellä ohjeita, kun ei me niitä vastauksia kuitenkaan ymmärretty, eli ”kielimuuri”.

Siinä me sitten tarvottiin, kartta kädessä, hiki otsalla ja naurusta vatsat kipeenä, että hyvinhän tämä alkoi. Päästinhän me sitten sinne keskustaankin tai ainakin yhteen niistä ja saatiin ostettua myös ne vaatteet. Koko tämän etsimismatkan ajan selitin broidille, että tää on ihan tuttu katu ja miksi mulla on tunne, että olen ollut täällä ennekin. Broidi taisi olla vähän huolissaan, että sen pitäisi viedä mut lääkäriin ja mites siellä sitten tämän ”kielimuurin” kanssa käy. 

Ihan ensimmäiseksi halusin nähdä Bradeburgin portin, muurin, Berliinin tuomiokirkon ja vielä sen kuuluisan Valiopäivätalon. Sinne siis ja taas kartta käteen nähtävyyksiä kohti. Välillä oli kyllä ihan pakko piipahtaa myös terassilla, kun jano yllätti ja matkat eivät lukemattomista askeleista huolimatta tuntuneet yhtään lyhenevä. Me siis kierrettiin jotain ympyrää. 

Minua tuskin kukaan ajattelee araksi, mutta joo sekin puoli minulta löytyy ja tämän lisäksi jo ongelmia tuonut ”kielimuuri” pisti meidät sitten kävelemään, ihan järkyttäviä matkoja. Olimme iltaisin niin poikki ettei tullut käytyä missään iltariennoissa vaan päivällisen jälkeen kumpikin kaatui sänkyyn.

Berliinin kaupungin kauneus oli ensikertalaiselle jotain, jota ei unohda koskaan. Jännitystä toki lisäsi tämä salaperäinen tunne, mikä minulla oli joka päivä. Päätimme jo ennen kotiinpaluuta, että tulemme uudelleen syksyllä ja paremmin valmistautuneena, bussit – metrot – taksit ja erilaiset aikataulut selvittäneenä. Toista kertaa me ei enää kävellä paikasta toiseen, koska jo pelkkä keskusta on koolta valtava ja nähtävää sekä koettavaa on niin paljon.

Heidi