Mitä minulle jäi, äiti kasvun matkalla

Tasan vuosi sitten, oli ihan tavallinen maanantai, päivä, joka ei koskaan ole sopinut minun energiaani. Tänä kyseisenä päivänä, olin levoton ja huolissani, myöhemmin vasta ymmärsin äidinvaiston kertovan, että jokin elämässäni muuttui pysyvästi. Viesti tuli muutamaa päivää myöhemmin, parilta virkaa tekevältä poliisilta ja jo heidän, kohtaaminen illalla oven takana, on jonkinlainen varoitus viestin laadusta.

Muistan kun teit minusta äidin 03.08.85 🙏, olin täysin raakile vanhemmuuteen ja vanhemmuuden vastuuseen, kuten kaikki vanhemmat, jotka saavat ensimmäisen lapsensa. Vanhemmuuden tehtävä, kun ei ole mitenkään itsestään selvää, on odotuksen ja kasvun hetkellä uskottava omiin taitoihin sekä opeteltava uusia jatkuvasti. Vanhemmuus on aina keskeneräistä, vaikka vuosien aikana enemmän seurataankin lapsen, kun vanhemmuuden kehitystä.  Suurten irti päästämisen ketju alkaa jo pikkulapsi vuosista, päiväkoti, koulun alkuvuodet, harrastukset, kaverit, varhaisteni-ikä, teini-ikä, yläkoulu, jatko-opinnot, tyttöystävät jne.

Meidän yhteinen kasvun matkamme olisi voinut olla huomattavasti helpompi, mutta niin ei ollut tarkoitettu. Meille annettiin haasteita ja teimme valintoja omalla keskeneräisyydellä, emmekä, aina pystyneet toistemme päätöksiä arvostamaan tai hyväksymään, silti minulle äitiys säilyy aina.

Se säilyy vieläkin, vaikka sinä lähdit 02.03.2020 tasan vuosi sitten.



Mitä minulle jäi kun

Suru, ikävä, riittämättömyys ja kysymyksiä, joihin en koskaan tule samaan vastauksia.

Läheisen kuolema, tuo esille meissä itsesäämme erilaisia malleja toimia, toiset aktivoituvat ja hoitavat, toiset antavat muiden hoitaa, yhteistä kuitenkin on, ettei näitä taitoja voi ennakkoon tunnetasolla harjoitella.  Yllättävän kuoleman kohtaaminen, tekee tästä astetta vaikeampaan, sillä näihin uutisiin, ei ole edes henkisesti voinut varautua.

Surun keskellä on paljon hoidettavia kiireellisiä asioita. On järjestettävä hautajaiset, jotka sisältävät valtavan määrän yksityskohtia. Hautauksen muoto, muistokivi tai laatta, hautapaikka, arkku, uurna, kukat ja virsiä. Sitten on asunnon tyhjentäminen ja tavaroiden hävittämistä ja jakamista, perunkirjaa ja monta muuta yksityiskohtaa.  Sitä toimii, kun robotti, hoitaa asian kerrallaan eteenpäin ja muutaman kuukauden kuluttua tulee tyhjyys, kaikki on tehty. Mitä minä tunnen nyt, on esille noudeva kysymys?

Surunhan ei ole sairaus ja on yksilöllistä kuten kaikki tunnereaktiomme. Suruun ja irti päästämiseen kuuluu vahvasti merkityksen, etsiminen ja tämän olen huomannut myös itsessäni tämän kuluvan vuoden aikana. Puhumattomuus ei vähennä surun tunnetta, mutta joskus on vain vaikea pukea sanoiksi sitä tyhjyyttä, jonka kokee, kun kysymykset jäävät ilman vastauksia. Haluan uskoa ja luottaa, että aikanaan tästä kokemuksesta tulee arvokas osa minun elämääni.

Vanhemmuus luo kiintymyssuhteelle ihan erilaisen ulottuvuuden ja tämä muuttuu merkittävästi kuoleman yhteydessä, sillä jotain ainutlaatuista on lopullisesti poissa, meidän kahden välillä.  Käsitys lapsen kuolemasta on kiinnitetty jostain syystä ikään, mutta jokainen lapsi omille vanhemmilleen aina lapsi, iästä riippumatta.

Elämän tietynlainen suunniteltu järjestys, meille opetetut turvarakenteet sekä luottamus taivaan isän suojeluun sekä kyky elämän hallinnan tunteesta muuttuivat tämän kokemuksen myötä merkittävästi. Minulle tämä vuosi on opettanut sen, että emme tiedä aikamme määrää, joten pidetään huolta että meillä on riittävästi aikaa rakkaille ja läheisille.  

Jokainen hetki on arvokas!

Laurin muistoksi, rakkaudella äiti

Pelko muuttaa meitä

Ajattelin ensin kirjoittaa blogi kannustavasti pelon ja stressin käsittelystä, mutta useista yrityksistä huolimatta ne näyttivät tässä maailmalaajuisessa tilanteessa ihan hölmöltä ja pinnallisilta, joten kirjoitin pelon tunteesta.  

Me pelkäämme

Totta on, että me pelkäämme. Jos näin ei olisi meissä olisi jotain vikaa ja meidän luonnollinen reaktiokyky olisi jotenkin vahingoittunut. Pelko tunteena voi aiheuttaa lamaantumisen tai valtavan energiabuustin. Lamauttava pelko sisältää ahdistusta, fyysisiä oireita (pahoinvointia, päänsärkyä, vatsakipua jne.) ja saa usein aikaiseksi ympäristöstä vetäytymisen. Toiseaalta pelon tunne voi olla valtava voimavara. Askel muutokseen, jolloin innovoimme uusia ideoita ja näemme ympärillämme erilaisia mahdollisuuksia. Reagoimme siis eri tavoin, joten ollaan tämän asian kanssa ymmärtäväisiä ja ajattelevia.

Valitettavan usein pelkäämme myös turhaan, pohtimalla sekä suremalla sellaisia asioita ja tapahtumia, jotka eivät koskaan tapahdu. Tuhlaamme siis todella paljon resursseja siihen, että yritämme ennakoida kaiken. Älyllisinä olentoina toki ymmärrämme, ettei taitomme tähän riitä, mutta siitä huolimatta käytämme tähän valtavasti aikaa. Elämä tuo eteemme kaikenkokoisia yllätyksiä, sillä ne kuuluvat hyvässä ja pahassa elämään, mutta meidän tulisi keskeneräisinä olentoina opetella päästämään irti.  

Tämän muutaman viikon aikana olen huomannut ajattelevani usein, olemmeko lopulta mitään oppineet, edellisestä pelon hetkestä? Sen ei tarvitse olla edes mitään suurta, eikä etenkään maailmanlaajuista, mutta henkilökohtaiseen elämään sen on täytynyt vaikuttaa. Jätitkö silloin vaikutuksen näkemättä, tunteet tästä elämättä ja nyt huomaat, että kaikki kaatuu päälle?

Elät nyt sitten kahden tai useamman tunteen ristiriidassa. Yrität selvitä taloudellisesti, hoitaa vastuusi niin yrittäjänä kun työntekijänäkin, tukea jälkikasvuasi, huolehtia vanhemmista ja kuunnella ajankohtaisia uutisia uusista säännöistä sekä pitää toivoa yllä.

Maailmanlaajuisesti meillä on tauteja ollut ennenkin, mutta käsittämättömältähän tämä tuntuu, kun eletään 2020 lukua. Lähes koko maailma on kiinni, ihmiset ovat kodeissaan ja vain pakolliset liikkumiset, on suositeltavia ja hoitoakin saa vain pieni osa ihmisistä, sillä minkään maan hoitoresurssit eivät riitä. Käsissämme on siis hallitsematon ja vastustamista aiheuttava tuntemattomuus, josta tietomme ovat yhä varsin rajalliset.  Miten siis hallitsemme hermomme ja toimisimme täyspainoisesti sekä turvallisesti?

Mallia verkosta – ei ehkä kuitenkaan

Maailmamme on paljon eri somekanavilla ja sieltä voimme nähdä, miten moni on hinkannut, elämänsä yksityiskohtia ja hyvinvointia täydellisyyttä kohti. Ahkerimmat ovat heränneet aamuyön tunteina, ehtiäkseen suorittaa liikkumisen tai meditoinnin rutiinit sekä tarkistaakseen miten tuli nukuttua ja valmistaakseen supersmoothien ennen varsinaista aktiivista arkea.

Olemme nähneet jo, että hyvinvointi on jatkuvaa suorittamista ja asenne ratkaisee, mutta samalla ihmettelemme miksi itse emme pysty tuohon? Pelkäämme olevamme, jotenkin heikompia tai vain laiskoja ja yritämme, ehkä erilaisuuden pelossa sitten opetella erilaisten ”oppaiden” ja ”mentoreiden” avulla saavuttaa tätä ihailtavaa loistokkuutta ja yhteisöllisyyttä. Valitettavasti tämä etsiminen, aiheuttaa meissä monissa enemmän pelkoa ja pahoinvointia, kun sitä tavoiteltua hyvinvointia.

Omat tunteet ohjaavat – toimi niiden kanssa

Elämämme ja me itse olemme keskeneräisiä. Inhimillisyys on yksi voimavaramme ja mieleemme mahtuu silloin myös pahaa oloa, epävarmuutta, joustavuutta ja myötätuntoa.  Monet asiat ja tilanteet, eivät ole meidän kontrolloitavissa, kuten nyt olemme huomanneet. Tietoisuus omista ajatuksista, tunteista ja toiminnasta antavat myös mahdollisuuden pysähtyä, miettimään omaa keskeneräisyyttämme. Tällaisella hetkellä, kun maailmaa ravistaa useampi uhka, me voimme vain olla armollisempia itsellemme sekä toisillemme. Voimme auttaa itseämme ymmärtämään, että vastustamisella (pelolla) on olemassa aika, paikka sekä tarpeellisuus, mutta siitä kannattaa päästää myös irti. Muista että juuri sinulla on oikeus käsitellä tämä epävarma ja pelottava tilanne, sinulle parhaalla mahdollisella tavalla. Se voi olla mitä tahansa, kunhan sinulle itsellesi tulee sitä hyvä olo.

Pelosta huolimatta, elämä rakentuu aina toivolle, vaikka haastavina hetkinä tätä energistä tunnetta, ei ole helppo aistia ja huomata. Hiljaisuudessa kuulee paljon enemmän, joten ole rohkea ja avoin kuuntelemaan sekä tuntemaan. Sinulla itselläsi on vapaus käyttää tämä aika, miten haluat, mutta suosittelen uusien rutiinien käyttöönotto, katse tulevaan. On hyvä opetella rakentamaan tietoisesta itsemyötätuntoa, se lohduttaa ja ohjaa sinua ymmärtämään sekä kannattelee vaikeina hetkinä. Itsemyötätunto on aina läsnä, kun tarvitset ja jokaisella meistä on aina syy olla kiitollinen jostain!

Heidi

Energiat ohjaavat

Onko olemassa oikea syytä, miksi teet tai jätät tekemättä?

Uusien asioiden äärellä ja valintatilanteessa, punnitsemme usein vaihtoehtoja, kysymyksen MIKSI kannalta. Etsimme siis syytä suunnitelmien, tavoitteiden ja unelmien taustalle. Ajatuksen tasolla pyrimme ”ruokkimaan” ja ”selittämään” itseämme aktiiviseksi sekä perustelemaan päätöstä tai valintaa, josta itse emme ole edes varmoja saati, että nämä joku muu ymmärtäisi. Elämämme on yhtä valintojen tekemistä ja niitä tehdessä päätöksemme perustuu varsin usein menneisiin kokemuksiin ja hallussa oleviin tietoihin, myös niihin vääriin. Usein tiedämme jo ennen ratkaisun tekemistä, että valittu ratkaisu ei tuo kaivattua muutosta, vaan pitää paikoillaan, silti sen teemme.

Jos katsoo itseään, itsensä ulkopuolelta – huomaa, että moni toimintatapa on rutiinia, eikä vaadi kovin paljon ponnisteluja onnistuakseen. Jos sallimme itsellemme ”päiväunelmat”, joissa elämämme on parempaan, helpompaa, rikkaampaan niin me helposti siirrämme ne ja puhumme itsellemme ”mutku”, ”eiku”, ”sitku” ja jatkamme muutoksia tekemättä.

Olemme oppineet koko elämämme ajan kotona, koulussa, ystäväpiirissä eli kaikkialla sosiaalisessa verkostossa, että unohda ”haihattelu” ja toimi juuri niin kuin sinun odotetaan toimivan. Kuitenkin tunnet että, se ”jokin”, aiheuttaa riittämättömyyttä, tyytymättömyyttä, ja ollaksesi onnellinen kaipaat jatkuvasti jotain, mutta se jokin, on niin kaukana, että et saa sitä kiinni.

Voisimmeko vain olla tekemättä ilman tuota MIKSIÄ?

Kuutelin tuossa joitakin päiviä sitten yhden hyvän elämän podcastin ja se jäi kummittelemaan ajatuksiiniEtsiessämme, kadotamme usein energiat, joka kuitenkin on liikkeelle paneva voima ja johon koko elämä perustuu. Olemme eläviä olentoja ja lähetämme sekä vastaanotamme jatkuvaa energiaa. Energiakenttämme ollessa tukossa, emme voi löytää hyviä ajatuksia, nähdä ja kuulla kauniita asioita tai tuntea sisäistä tai ulkopuolista rakkautta, mutta emme myöskään ymmärrä mistä tämä johtuu.

Energiakenttämme opettaa ja ohjaa, sisäisesti

Toistuvat viestit ja merkit ovat niitä, mihin tulisi kiinnittää huomioita, nämä viestit kumpuavat energiasta – kun haluat erilaiset olosuhteet, on hyvä tarkkailla ja kiinnittää huomioita, oikeisiin kysymyksiin – Mitä ja Miten. Meidän on oltava rohkeita ajattelemaan, tuntemaan ja ymmärtämään, että energiamme, ohjaa jokaista päivää. Sitoutumalla tähän hetkeen, saavutat ehkä eniten, sillä myös loputon ”juokseminen” unelmien perässä, saattaa tehdä meistä sokeita kaikelle kauniille, tässä ja nyt.

Haluatko ymmärtää, vanhat syyt vai mennä eteenpäin?

Useimmat meistä odottava sopivaa hetkeä, että voi toteuttaa omat haaveensa ja unelmansa, mutta sitä ihan täydellistä, ajankohtaa, ei koskaan tunnu löytyvän.

Minulla on tapana tehdä erilaisia kuvatauluja ja olen myös menneisyydestä irrottautunut itse näiden avulla. Olen käyttänyt tätä menetelmää, myös kouluttajana toimiessani, sillä monella osallistujalla on olemassa ”lukkoja” opiskeluun, tentteihin tai esiintymiseen liittyen. Menneisyyden kirjeeseen tai kuvatauluun voi siis vapaasi poimia, eri kokemuksia, tunteita, epäonnistumisia jne. kunhan muistaa, että teet tätä irti päästämiseksi (tiedän helpommin sanottu, kun tehty).

Joskus käy niin, ettei mikään kartta tai suunnitelma toimi ja silloin on syytä luovuttaa. Kysy itseltäsi kumpi on ratkaisuna kestävämpi, kiinni pitäminen vai irti päästäminen? Irti päästäminen ja luovuttaminen, vaatii paljon enemmän rohkeutta, kun roikkuminen energiaköyhissä tavoitteissa, jotka vain hyvin harvoin toteutuvat, sillä elämä on aina ja jatkuvasti siirtymistä eteenpäin. Nämä vapauttavat sinut ja mahdollistavat sinulle, uuden reitin ja energiasi palaa oikealle tasolle, sillä väkisin tehdystä matkasta ei nauti kukaan.

Energiakentän käyttöönotto

Eletystä elämästä tuo tähän päivään ja uuteen suunnitelmaasi ne tapahtumat ja tunteet, joista sinulle on jäänyt ihanat muistot, näitä tarvitset tukemaan tämänhetkistä energiakenttääsi.  

Tehdessäni ensimmäisen kirjeen, itselleni menneestä – huomasin, että matkaan on mahtunut paljon super ihania ajatuksia, hetkiä, tapahtumia, tunteita, mutta ne olivat jääneet tunnistamatta. Kuten tiedät, huominen syntyy tämän päivän valinnoista ja koska meillä on mahdollisuus tehdä valintoja, kannattaa tietysti tehdä niitä, jotka ovat itseäsi ajatellen parhaita.  Emme pysty suodattamaan kaikkia tunteita, eikä siihen ole mitään tarvetta, sillä elämään nämä kuuluvat ja on paljon parempi tuntea ne, kun yrittää niitä piilottaa tai haudata.

Pidä sisälläsi kiitollisuus, inspiraatio kutsuu sinua tekemään muutoksen ja muutosta tehdessä muuttuu oma energiasi sekä opituista tavoista ainakin osa. Mieti mitä sinulla on nyt ja mitä tulevaisuudessa, matkaa teet kaiken aikaa, mutta MITEN – on kysymys johon, jokainen voi vastata vain omalta osaltaan, sillä olet itseäsi vastassa, aina kun teet jonkin valinnan. Ala jo tänään elämään elämääsi, josta haaveilit ja unelmoit. Päästä irti, luovuta tai muuta matkasi suuntaa, miettien, että ne kaikki suunnitelmat, toiveet ja unelmat ovat jo totta sekä palkitse itsesi pienistäkin onnistumisista. Muista, ettei ylisuunnittelulla päästä mihinkään, joten laadi suunnitelma, miten (ei MIKSI) ja mitä teet, jotta pääset eteenpäin. Tavoitteet ja unelmat vaativat työtä, uskoa ja toivoa, ota ne arkeesi – älä siis selitä, vaan toteuta ja säilytä kirkas focus.

Heidi

Teetkö unelmahommia?

Onko tämä todellisuus sellaista, jonka halusit vai sellaista, johon ajauduit? Kävit kunnolla koulut, saavutit oppiarvot ja sukulaiset olivat niin ylpeitä valmistumisjuhlissa.

Aloitit työuran, joka ei lainkaan vastannut niitä unelmia ja ajatuksia, joita sinulla oli mielikuvina syntynyt. Odotit vuosia jonkinlaista muutosta, saatoit vaihtaa jopa työtehtäviä ja työpaikkaa saavuttaaksesi sen ”unelman”, jonka olit itsellesi opiskeluaikana asettanut tai lapsesta asti mukanasi kuljettanut. Vuosien kuluessa, huomasit yhtenä maanantaina, että ei sitä sitten koskaan tullutkaan kohdalle, mutta jäit silti paikoillesi, kun periaatteessa kaikki on ihan ok.

Ajatuksissasi pohdit, jos minulla ei olisi asuntolaina, perhettä tai vastuuta, voisin aloittaa kaiken alusta. Olisin tällä kertaa viisaampi, itsekkäämpi ja rohkeampi, toteuttaisin niitä asioita, joista unelmoin. Pakkaisin repun ja lähtisin kokeilemaan ”voimiani”, kiipeisin vaikka vuorille tai purjehtisin maailmalla, eläisin ihan jokaisena päivänä.

Todella tuttu tausta meitä useimmille. Jäimme omien unelmiemme jalkoihin ja aloimme toteuttaa niitä meiltä odotettuja ratkaisuja.  Päätimme että ”sitten kun” tulee oikea aika tai oikea heti, teen kaikki tarvittavat muutokset. Tiedätkö mitä, sellaista aikaa ei koskaan tule! Se on vain otettava, jos haluaa muutoksen tehdä, ennen kuin on pakko.

Minä kohtasin – pelon

Rakastan opettamista ja neuvomista, se on minulle luontaista ja sain siitä lopulta itselleni ammatin monen mutkan kautta.  Vuodet sujuivat mallikkaasti, tartuin uusiin projekteihin intoa puhkuen ja sain toteuttaa itseni, olin unelmatyössä, kunnes sairastuin ja sitten olinkin täysin ”tuuliajoilla”. Minulta oli viety ihan kaikki, olin rakentanut ammatillista osaamistani ja uraani vuosikymmeniä ja yksi lääkärin kommentti, lopetti uran kuin veitsellä leikaten.

Miten minulle voi käydä näin, oli ne ensimmäiset ajatukset ja kauhun sekaiset tunteet. Mietin mitä kaikkea on jäänyt saavuttamatta, miten selviän tästä vai selviänkö?  Päivien, viikkojen ja kuukasien kuluessa, upposin todella moneen kertaan ajatuksiini ja heitin ”hanskatkin” tiskiin.  Näinä yksinäisinä hetkinä, aloin kirjoittaa tarinoita kokemuksista ja elämästäni siihen asti. Ne valaisivat kaikessa kurjuudessaan, että olen hyvä kouluttamaan, ohjaamaan ja neuvomaan toisia – toteuttamaan heille tärkeitä asioita. Tämä kokemus, herätti minut ja paperille piirtyi, toteutumattomia unelmia. Mietin missä ja miten voisin hyödyntää tätä ammatillista osaamistani parhaiten ja juttelin tästä ystäväni kanssa useampaankin kertaan. Ihan ensimmäiseksi ei tullut mieleen, että suoramyynti voisi olla se kanava, jossa saan opettaa, ohjata, valmentaa ja pitää muita kädestä kiinni, mutta joo tässä matkan varrella (3,5 vuotta), tämä on ollut just sitä.

Uuden opettelua

Ryhtyessäni suoramyyjäksi, pelkäsin ihan kamalasti uutta epäonnistumista. Olin tähän liiketoimintaan täysin ”sopiva” mutta ihan raakile. Jossain vaiheessa matkan varrella, minua vei eteenpäin vain periksiantamattomuus ja tieto siitä, että voin onnistua – kun en lopeta. Jouduin katsomaan omaa osaamistani peilistä ja huomasin, että tämä keskenkasvuisuus – omassa elämässä ja hyvinvoinnissa, edellyttää jälleen uusien oppikirjojen avaamista, oli pakko opetella oppijaksi. Henkinen kasvu ja muutos alkoi siitä, että heittäydyin jyrkänteeltä ja luotin, että joku pitää minusta kiinni.

Pidä kiinni – mielikuvistasi

Asioiden loksahtaessa paikoilleen, on vaikea ymmärtää että, se jokin vielä antaa odottaa itseään. Tähän asti eletty elämäsi, on arvokasta, sillä se on tehnyt sinusta sinut. Ketään toinen ei ole kanssasi samanlainen, sinulla on oikeus olla oma itsesi.  Erilaisten asioiden käsitteleminen, vaatii aina itsensä ja omien ajatusten kohtaamisen. Tyytymättömyys näkyy ja tuntuu kehossa sekä etenkin ajatuksissa. Todellisuus ei ehkä vastaa, unelmakarttasi viivoja tai tyhjäksi jäänyttä taulua.  Oletko sinä siis pitänyt kiinni, niistä opiskeluaikaisista unelmistasi ja pystytkö toteuttamaan ne kaikki, nykyisessä elämäntilanteessasi ja työssäsi? Jos vastaat, kyllä olet paljon edellä meitä, jotka olemme vasta matkalla, mutta jos vastaat ei niin, niin olisiko nyt oikea hetki aloittaa? 

Ohjaan, neuvon, motivoin ja autan sinua

Usein jo ennen, kun toimimme, ajattelemme mitä kaikkea voi mennä pieleen ja miksi en voisi tehdä muutosta. Tämä on osittain biologiamme tulosta – vältämme vaaroja automaattisesti ja jätämme tarttumatta mahdollisuuksiin, epäonnistumisen pelossa.

Sinulla on varmasti joitain sellaisia taitoja, joista voi olla iloa myös minulle ja tiedän että minulla on sellaisia vahvuuksia, joiden avulla voin auttaa sinua. Voimme tehdä yhdessä virheitä, mutta pystymme ne myös korjaamaan ja yrittämään uudelleen.

Tärkeintä on se reitti mitä kuljemme ja minkä valitsemme, jotta matka voi alkaa on päätös tehtävä ja tämä edellyttää onnistuakseen luottamusta, rentoa mieltä ja joustavaa asennetta. Kaikki työ unelmien, tavoitteiden ja päämäärien saavuttamiseksi tehdään juuri nyt ja minä voin auttaa sinua suoramyynnin ammattilaiseksi.  Minulla on sinulle kutsu – otan sinut siipieni suojaan, sinun vain tarvitsee päättää halutko enemmän kaikkea ja pääset mukaan tästä?

Suoramyynti on työkalu tehdä unelmista totta!

Heidi