Polttava matkakuume

Nyt on tunnustettava, että on ihan polttava matkakuume. Kohteellakaan ei niin olisi näin ennakkoon ajatellen oikeastaan mitään väliä, kunhan siellä on lämmin. Syyskuusta Suomesta katsoen maailmaa, tämä kriteeri on suhteellisen helposti järjestetty.

Maailmalla vallitsevan tilanteen takia, nyt kuitenkin matkustaminen ei ole suotavaa, ellei se ole ihan välttämätöntä. Matkakuume ei taida olla välttämätön peruste?

Sen verran olin kesällä rohkea, että kävin kotimaan matkailun lisäksi Tallinnassa päivämatkalla ja jo tämä teki tälle ikuiselle matkustuskaipuulle todella hyvää. Päätin kuitenkin päiväkokemuksen lisäksi avata yhden ihanimmista matkustus-seikkailuista tähän kylkeen, sillä tämän voisin tehdä uudelleen, ilman huoltoaseman takapihoja.

Kokemuksellinen tarina, autolla Espanjaan lasten kanssa

Minulla kun näitä hyviä ideoita riittää, niin päätin sitten, että mehän lähdetään kuukaudeksi Espanjaan, vuosi oli 2009. Päätös oli helppo, koska olimme jo kerran aikaisemmin tällaisen pitkän matkan tehneet, silloin toki lentäen, mutta silti. Eihän se matkanteko autolla ole sen hankalampaa – vai onko?  Nopeakäänteinen kun olen, niin samalla viikolla oli jo loman ajankohta selvillä ja asunto vuokrattuna, mutta se ehkä olennaisin vielä puuttui eli auto. Sitähän sitten pienellä budjetilla etsittiin ja löytyihän se lopulta. Kriteeritkin olivat oikeastaan minimit eli katsastettu, automaatti ja kahdeksalle hengelle.

Alkuperäinen kokoonpano oli minä ja veljeni sekä kolme junnua. Kohtalo puuttui peliin, kun isoäiti poistui keskuudestamme keväällä ja päätimme ottaa vielä oman äitimme mukaan. Koska hänelle tämä retki tuli täysin puskista, matkaan lähdetiin jo tehtyjä suunnitelmia noudattaen.

Nokka kohti siis Espanjaa ja noin 4000 kilometrin seikkailuja. Laivalla Ruotsiin sieltä Tanskaan, lautalla Saksaan. Matkan todellisuus ja alkuinnostus alkoi sitten hiipua, kun erinäisten vaikeuksien takia olimme vuorokauden suunnitellusta aikataulusta myöhässä. Siinä meni pieleen ennakolta varatut ja maksetut hotellimajoitukset sekä muutama muukin idea. Peruutusten takia, kartan ja reitin valinta alkoi jossain Belgian rajoilla sitten uudelleen. Pimeä, savun harmaa pieni kylä, oli kuin ote jostain aavekaupunkikuvasta – siellä ei liikkunut ketään ja meiltä alkoi polttoaine olla todella, todella vähissä. Jee löysimme kylmän huoltoaseman, mutta yksikään kortti joka matkassa mukana oli ei käynyt kyseiseen automaattiin, eikä siinä kylässä ollut minkäänlaisia nettiyhteyksiä, joten matkaa jatkettiin varsin sokeasti, onneen luottaen.

Tässä matkasuunnitelmassa oli enemmän intoa kuin järkeä ja sehän sitten, vaikutti moniin tilanteisiin.  Emme olleet ennakkoon huomioineet Euroopassa alkanutta lomakautta ja tätä liikkuvaa ihmismäärää. Ne hotellit, joissa kävimme respassa kuudelle hengelle ilman varusta yöpaikkaa kyselemässä, katselivat meitä varsin hämmästyneinä ja antoivat aina saman vastauksen – täynnä.  Matkan aikana tuli sitten yövyttyä autossa, epämukavassa asennossa rekkaparkissa ja huoltamon takapihalla – kokemuksia nämäkin. Meistä jokainen koki matkan aikana valtavaa innostusta, uteliaisuutta, suuttumusta, väsymystä jne. Tuhansien istuttujen kilometrien jälkeen Ranskan ja Saksan baanoja kurvaillessa, saavuimme Espanjan maaperälle ja sehän lasten kanssa tarkoittaa, että kohta ollaan perillä. Valitettavasti matkaa aurinkorannikolle oli vielä(kin) satoja kilometrejä, joten meidän vanhempien kärsivällisyyttä alettiin koetella – tällä hyvinkin tavallisella takapenkkikommentoinnilla, koska ollaan perillä.

Neljän vuorokauden mittainen matkanteko päättyi kommelluksista huolimatta, vuokraamamme talon pihalle ja olimme kaikki terveitä sekä turvassa. Kaunis helteinen aamu, jossa uima-altaan vesi houkuttelevasti kimmellesi, korvasi kyllä monta tilannetta tältä matkalta.

Sydän oli täynnä tunnetta ja silmät kyyneleistä kosteat, kun katsoin väsyneiden matkakumppanien silmiin syntyvää riemua. Onnistuin matkanjohtajan hommissa ihan ok äitinä, siskona ja tyttärenä.

Heidi

Matkamessut ja unelmille rakennusaineita

Viikko sitten oli jälleen, matkamessut ja tämä on ehdottomasti paras paikka, tutustua erilaisiin elämisen, olemisen ja tekemisen vaihtoehtoihin niin kotimaassa kuin maailmallakin. Kotimaa oli mielestäni, entistä enemmän esillä, joskin jätin sen kokonaan kiertelemättä, sillä se ei nyt vaan ole tämän hetken juttu. Johtunee varmaan siitä, että olen todella paljon matkustellut kotimaassa, lapsena vanhempien kanssa ja aikuisena kouluttaja työni takia.

Monesti messuille menee ajatuksella, että ehkä sieltä löytää jonkin kohteen tai kokemisen inspiraation, mutta tällä kertaa minulla oli ihan selkeä suunnitelma, mitä menen katsomaan. Näiden valintojen taustalla on ollut haave matkustaa ko.kohteeseen, jo vuosikausia, mutta elämä on tullut väliin, eikä näistä upeista haaveista ole voinut tai uskaltanut tehdä totta. Starttasin siis messuille, selvällä suunnitelmalla ja päätin tutustua vuokra-asuntomahdollisuuksiin Euroopassa, Intian, Etelä-Afrikan, Marokon lomatarjontaan, sekä Euroopasta nappasin mukaan Maltan – ihan vain tunteen perusteella sekä Kroatian juttuja, vaikka sieltä jo viisi kertaa olen käynyt, niin lisäinfoa ei koskaan ole liikaa. Italiaa jonkin verran pohdin, mutta vielä ne esitteet jäivät ottamatta ja Espanjan jätin ihan tietoisesti väliin, sillä siellä on käyty jo useamman kerran ja kokemusta on lasten kanssa myös yli kuukauden mittaisesta arkisesta asumisestakin.

Lisäksi messuilta lähdin hakemaan golf-ja formula matkainfoja. Golf asioita oli hyvin tarjolla clubi pelaajalle, mutta yllättävän vähän sitten taas tuota kilpailumatkailua, joka on ihan mun suurin intohimo. Olenhan jo käynyt katsomassa golffia Dubaissa, Ruotsissa, Englannissa ja jokainen matka on ollut ihan super siisti. Formula-kilpailut paikanpäällä, on yksi suurimmista unelmista. Joskus vuosia sitten yritin saada myös poikani innostumaan matkasta, sillä olimmehan käyneet useilla rajoilla, harjoituksia katsomassa eri lomamatkojen yhteydessä, mutta ei he olleet lainkaan kiinnostuneita. No vuodet ovat kuluneet ja nyt on sitten suunniteltava matka yksin ja se, ehkä pikkusen jännittää, joten tuollainen valmismatka, voisi ainakin ekaa kertaa olla juuri sopiva vaihtoehto. Toki hienointa, olisi yhdistää tähän automatka Eurooppaan, sillä se kokemus joka minulla on, jätti mukavia mustoja (ei ongelmitta soritetusta) matkasta, halki eri maiden kohti Espanjan aurinkoa.

Matkamuistoja

Kierrellessä noita messuja, tuli mieleen aika ihanat ja erikoisetkin lomakohteet jossa olen käynyt. En tiedä mistä nämä ideat aina kumpuavat, mutta ylensä kun ne on ajatuksen tasolle saapuneet, niistä on aloitettu välittömästi tekemään totta. Joskus matkaanlähtö on kestänyt pidempään ja välillä sitten on lähdetty tosta noin vaan, sen suuremmin suunnittelematta. Kokemuksista eksottisempia ovat ilman muuta olleen matkat Jordaniaan sekä Kuubaan ja tuosta Jordaniasta olenkin blogin kirjoittanut, mutta Kuuba on näköjään jäänyt tekemättä. Näitä tunne-elämyksiä ei pysty oikein sanoin kuvaamaan ja onhan niitä erikoisia fiilisiä, löytynyt myös lähempää. Minulle Berliini on ollut se paikka, jonka tunsin heti omakseni ja koin, että täällä on oltu ennenkin – vaikka tiedän, etten ole ja tätä tunnetta on pitänyt käydä testaamassa useampi kerta.

Suunnitelmista – toteutukseen

Loman suunnittelu on ylensä, aika yksinkertaista. Valitaan kohde ja aika, mietitään ehkä hintaa ja etenkin mitä sillä hinnalla saadaan. Nyt kun sinkkuna suunnittelee matkoja, huomaan, että tulee ottaa paljon enemmän selvää maasta, maan tavoista ja naisena yksin matkustamisesta. Huomasin tuolla messuilla, että minulla olisi halu matkustaa tällaisiin haastaviin kohteisiin, mutta ehkä ne on vain oman turvallisuuden takia hyvä jättää ja laittaa sinne unelmakartalle, siihen hetkeen kun on joku joka lähtee mukaan matkalle. Toistaiseksi siis helppoja ja vaivattomia lomakohteita unelmakartalle ja matkasuunnitelmiin.

Heidi

Jordania,Punaisenmeren rannalla

Kertoessani lomamatkakohteeni olevan Jordania, minulta kysyttiin, että enkö pääse yhtään lähemmäs levottomuuksia? Ei meitä täältä Pohjolasta olisi tuonne kuskattu, kokemuksia ja nähtävyyksiä katsomaan, jos se olisi ollut vaarallista. Lähi-idän sijainnistaan huolimatta Jordania on rauhallinen matkakohde ja tämä johtuu maan kuningashuoneen valitsemasta modernisaatiolinjasta sekä Kuningasperheen arvostetusta asemasta. Tärkeää on kuitenkin muistaa, että kyseessä on muslimimaa ja hotellialueen ulkopuolella tulee pukeutua ja käyttäytyä paikallista kulttuuria kunnioittaen.

Tavoitteena nähdä kaksi kohdetta, Petra ja Kuollutmeri. Näistä paljon lukeneena uteliaisuuteni oli sitä luokkaa, ettei matkaa voinut enää jättää tekemättä. Olin valmis kokemaan ja näkemään itse tämän kaiken ihmeellisyyden. Helmikuinen loma-ajankohta oli varsin hyvä, vaikka monet paikat olivat vielä suljettuna. Sää oli kesäisen lämmintä, mutta olisi voinut olla myös oppaan mukaan erittäin kylmää ja muutokset saattavat olla rajujakin. Upea hotelli Marina Plaza, Aqabassa antoi hyvän ensivaikutelman tulevasta viikosta, henkilökunta oli ystävällistä ja hotelli erittäin siisti. Hotelli sijaitsi maan eteläosassa, aivan Punaisenmeren rannalla, maan ainoassa satamakaupungissa. Kaupungin suosio johtuu todennäköisesti sijainnista, sillä muuten Jordania sijaitessa sisämaassa Israelin sekä Länsirannan, Syyrian, Irakin ja Saudi-Arabian keskellä.

Tarkoituksen mukaiset päiväretket

Kuollutmeri

Päivän retki kuolleelle merelle ja sen tilasta kerrottu info, oli sekä mielenkiintoista että hämmentävää. Nimestään huolimatta kyseessä on järvi ja maailman matalin paikka. Kuolleenmeren alueella on myös varsin mielenkiintoinen historia ja alueelle sijoittuva monet Vanhan Testamentin kertomukset. Kuollutmeri on ollut jo vuosia yksi maailman ja ilmastonmuutoksen vaikutuksista menetettäväksi nimetty erikoisuus ja tutkijoiden mukaan se tulee kuivumaan 2050 mennessä, suola-aavikoksi.

Mutakylpy, joka valitettavasti näytti iholla kaikki mahdolliset juonteet ei välttämättä ollut kaunista, mutta hauska kokemus se oli. Iho tämän jälkeen tuntui todella pehmeältä ja puhtaalta, tuttua mutta samalla täysin vierasta ja noin kymmenen kertaa tehokkaammalta kuin kuorinnat, joissa olin tätä ennen käynyt. Tämä vaikutus syntyi todennäköisesti tästä yhdistelmästä, sillä ensin käytiin istumassa todella suolaisessa vedessä, josta ihon pinnalle jäi valkoisia suolakiteitä ja tämän päälle myyjät hieroivat tätä ihmemutaa pitkin vartaloa. Me uimataitoiset, yritimme tietysti uida. Ennakkoon toki kerrottiin, ettei se välttämättä onnistu, koska se vesi kantaa, mutta kun ei usko – oli pakko kokeilla.  Selällään kelluessa ja istuma-asennossa olisi helposti lehteä tai kirjaa lueskella, pelkäämättä kastumista, niin hyvin se vesi kannatteli, ihan uskomaton fiilis. Kuulemma, kuolleessa meressä kylpenyt pysyy nuorena, no siitä voidaan olla montaa mieltä, mutta hyvinvointia tukevana menetelmänä näitä savi- ja suolahoitoja on tarjolla kaikkialla maailmassa.  

Petra, historiallinen ja arkeologinen rauniokaupunki

Uskomaton alue, josta olemme lukeneet sekä nähneet kuvia, mutta miten ihminen on tuhansia vuosia sitten, pystynyt rakentamaan jotain tällaista on mykistävää. Alueelle saavuttaessa, tarjolla on niin kyytiä aasilla kuin kamelillakin mutta matka taittuu hyvin kyllä kilometrin pituista solatietä myös kävellen. Onneksi meitä oli opastettu pukeutumaan, sillä syvässä solassa ei aurinkoisestä ja lämpimästä ilmasta ollut tietoakaan.

Roosanpunainen väri, pilvetön taivas ja auringon, satunnainen valo tekivät solassa liikkumiseen taianomaisen tunnelman. Oppaamme kertoi kuuluisimmista kohteista kuten uurnahaudasta, amfiteatterista ja aarrekammiosta, jonka edustalla on kuvattu Indiana Jones -elokuvaa. Päiväretki ei millään riittänyt, sillä pylväitä, seinien jumalattaria ja koristekuvioita oli niin paljon ja toinen toistaan hienompia.

Unescon maailmanperintöluettelossa Petra on ollut vuodesta 1985 ja tämä oli minulle se yksi syy, miksi halusin sen omin silmin nähdä. Asutusta Petran luolissa on ollut vielä 1980-luvulla, jolloin Jordanian hallitus rakennutti Petran pohjoispuolelle kylänä asukkaille. Jos aikaa olisi ollut enemmän, samalla reissulla olisi ehdottomasti kannattanut käydä tutustumassa myös Wadi Rum alueeseen, jossa on kuvattu monia elokuvia ja on myös Unescon listalla.

Pakko vielä mainita nämä Koralliriutat

Aqaban pitkä rantaviiva, mahdollistaa vedenalaiseen elämään tutustumisen. Tämän alueen, kerrotaan  olevan yksi maailman parhaista sukellus- ja snorklauspaikkoja. Totta varmasti, mutta minä kun en ole koskaan tehnyt kumpaakaan, en ole näihin mahdollisuuksiin myöskään tutustunut. Uteliaisuus kuitenkin voitti ja tälläkin reissulla tutustuin vedenalaisiin nähtävyyksiin lasipohjaveneellä. Kokemus oli hieno, upean värisiä ja muotoisia kaloja oli satoja sekä hienoja koralliriuttoja. Kummalisin nähtävyys veden alla oli (kasvualustana toimiva) tankki ja erilajeille toteutetut ”viljeltävät” korallialueet. Jotta nämä kaikki upeat yksityskohdat olisivat tulleet hyvin taltioiduksi, olisi pitänyt olla mukana huomattavasti parempi kamera, kuin näppärä digiversio.

Pari huomiota ruuasta ja juomista

Ravintolassa tilatessa ruokaa, kannattaa varautua määrään, sillä usein tilauksiin liittyy kylkiäisiä esim. alkupaljoa, paikallisten suosimia keittoja tai Espanjalaistyylisiä tapakseja ja näitä tulee todella paljon. Maut olivat kuten arvata saattaa, perinteisesti voimakkaita. Yleisempiä makuja ovat valkosipuli, sitruuna ja kaneli sekä yrteistä minttu ja persilja sekä jälkiruokana pähkinät ja taatelit. Maan kulttuuria kunnioittaen, alkoholia tarjoillaan oikeastaan vain hotelli alueilla, eikä näin ollen sitä ole, edes kaikissa ravintoloissa  saatavissa.

Jo heti ensimmäisten päivien aikana tuli selväksi, että minttu on se juttu täällä. Tästä on tehty todella upea raikas juoma, jota voisi kai kutsua ”minttu limuksi” ja tilaus onnistuu tällä aivan mainiosti, sillä jokainen tietää mistä on kyse. Juoma oli tosi raikas ja sopii hyvin esim. grilliruokien kylkeen, niinpä olen tätä muutaman kerran kotonakin valmistanut.

Voin lämpimästi suositella lomakohteeksi Jordaniaa ja saattaahan vielä käydä niinkin, että itse tulee lähdettyä sinne uudemman kerran, kokemaan niitä seikkailuja, jotka jäivät tällä ensimmäisellä matkalta tekemättä.

Heidi

Berlin, salaperäinen kauneus

Vuosikausia haaveilin matkasta Berliiniin. En tiedä mistä tämä valtava kiinnostus on saanut alkunsa, mutta se on aina ollut olemassa. Olen aina pitänyt saksan kielen ”kalskeesta”, se on minun korvaani, kaunis kieli ja ehkä tämä on ollut yksi syy, sen monipuolisen ja rajunkin historian kanssa. Koulussa minua jo kiinnosti historia ja etenkin, se miten kaikesta kamalauudesta, hurjuudesta ja hulluudesta, on kaiken tuhon jälkeen selvitty ja vielä erittäin upeasti.

Siispä kyttäsin matkoja, mietin matkakumppania ja tämä tehtävä lankesi tässäkin kohtaan pikkuveljen niskaan. Lähdimme siis katsomaan Berliinin nähtävyyksiä ja heti kun pääsimme kaikkien virallisten tarkastusten läpi ulos kentältä, huomasimme, että Pohjolan ”turistit” olivat tulleet keskelle upeaa keväättä. Lämpöasteita kotoa lähettäessä taisi olla +3 ja Berliinissä sitten näppärästi +25. Mitäs siinä sitten kun äkkiä hotellille ja nahkatakit, farkut ja pitkähihaiset vaihtoon. Ongelmaksi tuli se, että vilkaisu laukkuun kertoi, että ne kevät- ja kesävaatteet jäivät kotiin. Vaatetusta kevennettiin, se minkä pystyimme ja respan kautta kaupungille, etsimään jokin kauppa, josta saamme muutaman päivän tarpeeksi kevyempää vaatetta. Onneksi seuraavat päivät olivat sateista harmaat, ettei tarvinnut matkalaukullista uusia vaatteita ostaa.

Metrot, bussit ja koko kaupungin muoto sekä malli, oli täysin hakusessa. Nyt oltiin isolla kylällä, eikä mistään ollut mitään tietoa. Minä kun vielä luulin varautuneeni kaikkeen ennakolta, kuten tapanani on.  Kumpikaan meistä ei osannut sanakaan saksaa, joten englanniksi sitten yritimme selvitä. Vielä tällä matkalla, paikalliset kyllä ymmärsivät mutta vastasivat aina saksaksi. Todettiin, että aika turha kysellä ohjeita, kun ei me niitä vastauksia kuitenkaan ymmärretty, eli ”kielimuuri”.

Siinä me sitten tarvottiin, kartta kädessä, hiki otsalla ja naurusta vatsat kipeenä, että hyvinhän tämä alkoi. Päästinhän me sitten sinne keskustaankin tai ainakin yhteen niistä ja saatiin ostettua myös ne vaatteet. Koko tämän etsimismatkan ajan selitin broidille, että tää on ihan tuttu katu ja miksi mulla on tunne, että olen ollut täällä ennekin. Broidi taisi olla vähän huolissaan, että sen pitäisi viedä mut lääkäriin ja mites siellä sitten tämän ”kielimuurin” kanssa käy. 

Ihan ensimmäiseksi halusin nähdä Bradeburgin portin, muurin, Berliinin tuomiokirkon ja vielä sen kuuluisan Valiopäivätalon. Sinne siis ja taas kartta käteen nähtävyyksiä kohti. Välillä oli kyllä ihan pakko piipahtaa myös terassilla, kun jano yllätti ja matkat eivät lukemattomista askeleista huolimatta tuntuneet yhtään lyhenevä. Me siis kierrettiin jotain ympyrää. 

Minua tuskin kukaan ajattelee araksi, mutta joo sekin puoli minulta löytyy ja tämän lisäksi jo ongelmia tuonut ”kielimuuri” pisti meidät sitten kävelemään, ihan järkyttäviä matkoja. Olimme iltaisin niin poikki ettei tullut käytyä missään iltariennoissa vaan päivällisen jälkeen kumpikin kaatui sänkyyn.

Berliinin kaupungin kauneus oli ensikertalaiselle jotain, jota ei unohda koskaan. Jännitystä toki lisäsi tämä salaperäinen tunne, mikä minulla oli joka päivä. Päätimme jo ennen kotiinpaluuta, että tulemme uudelleen syksyllä ja paremmin valmistautuneena, bussit – metrot – taksit ja erilaiset aikataulut selvittäneenä. Toista kertaa me ei enää kävellä paikasta toiseen, koska jo pelkkä keskusta on koolta valtava ja nähtävää sekä koettavaa on niin paljon.

Heidi