Mitä minulle jäi, äiti kasvun matkalla

Tasan vuosi sitten, oli ihan tavallinen maanantai, päivä, joka ei koskaan ole sopinut minun energiaani. Tänä kyseisenä päivänä, olin levoton ja huolissani, myöhemmin vasta ymmärsin äidinvaiston kertovan, että jokin elämässäni muuttui pysyvästi. Viesti tuli muutamaa päivää myöhemmin, parilta virkaa tekevältä poliisilta ja jo heidän, kohtaaminen illalla oven takana, on jonkinlainen varoitus viestin laadusta.

Muistan kun teit minusta äidin 03.08.85 🙏, olin täysin raakile vanhemmuuteen ja vanhemmuuden vastuuseen, kuten kaikki vanhemmat, jotka saavat ensimmäisen lapsensa. Vanhemmuuden tehtävä, kun ei ole mitenkään itsestään selvää, on odotuksen ja kasvun hetkellä uskottava omiin taitoihin sekä opeteltava uusia jatkuvasti. Vanhemmuus on aina keskeneräistä, vaikka vuosien aikana enemmän seurataankin lapsen, kun vanhemmuuden kehitystä.  Suurten irti päästämisen ketju alkaa jo pikkulapsi vuosista, päiväkoti, koulun alkuvuodet, harrastukset, kaverit, varhaisteni-ikä, teini-ikä, yläkoulu, jatko-opinnot, tyttöystävät jne.

Meidän yhteinen kasvun matkamme olisi voinut olla huomattavasti helpompi, mutta niin ei ollut tarkoitettu. Meille annettiin haasteita ja teimme valintoja omalla keskeneräisyydellä, emmekä, aina pystyneet toistemme päätöksiä arvostamaan tai hyväksymään, silti minulle äitiys säilyy aina.

Se säilyy vieläkin, vaikka sinä lähdit 02.03.2020 tasan vuosi sitten.



Mitä minulle jäi kun

Suru, ikävä, riittämättömyys ja kysymyksiä, joihin en koskaan tule samaan vastauksia.

Läheisen kuolema, tuo esille meissä itsesäämme erilaisia malleja toimia, toiset aktivoituvat ja hoitavat, toiset antavat muiden hoitaa, yhteistä kuitenkin on, ettei näitä taitoja voi ennakkoon tunnetasolla harjoitella.  Yllättävän kuoleman kohtaaminen, tekee tästä astetta vaikeampaan, sillä näihin uutisiin, ei ole edes henkisesti voinut varautua.

Surun keskellä on paljon hoidettavia kiireellisiä asioita. On järjestettävä hautajaiset, jotka sisältävät valtavan määrän yksityskohtia. Hautauksen muoto, muistokivi tai laatta, hautapaikka, arkku, uurna, kukat ja virsiä. Sitten on asunnon tyhjentäminen ja tavaroiden hävittämistä ja jakamista, perunkirjaa ja monta muuta yksityiskohtaa.  Sitä toimii, kun robotti, hoitaa asian kerrallaan eteenpäin ja muutaman kuukauden kuluttua tulee tyhjyys, kaikki on tehty. Mitä minä tunnen nyt, on esille noudeva kysymys?

Surunhan ei ole sairaus ja on yksilöllistä kuten kaikki tunnereaktiomme. Suruun ja irti päästämiseen kuuluu vahvasti merkityksen, etsiminen ja tämän olen huomannut myös itsessäni tämän kuluvan vuoden aikana. Puhumattomuus ei vähennä surun tunnetta, mutta joskus on vain vaikea pukea sanoiksi sitä tyhjyyttä, jonka kokee, kun kysymykset jäävät ilman vastauksia. Haluan uskoa ja luottaa, että aikanaan tästä kokemuksesta tulee arvokas osa minun elämääni.

Vanhemmuus luo kiintymyssuhteelle ihan erilaisen ulottuvuuden ja tämä muuttuu merkittävästi kuoleman yhteydessä, sillä jotain ainutlaatuista on lopullisesti poissa, meidän kahden välillä.  Käsitys lapsen kuolemasta on kiinnitetty jostain syystä ikään, mutta jokainen lapsi omille vanhemmilleen aina lapsi, iästä riippumatta.

Elämän tietynlainen suunniteltu järjestys, meille opetetut turvarakenteet sekä luottamus taivaan isän suojeluun sekä kyky elämän hallinnan tunteesta muuttuivat tämän kokemuksen myötä merkittävästi. Minulle tämä vuosi on opettanut sen, että emme tiedä aikamme määrää, joten pidetään huolta että meillä on riittävästi aikaa rakkaille ja läheisille.  

Jokainen hetki on arvokas!

Laurin muistoksi, rakkaudella äiti

Pelko muuttaa meitä

Ajattelin ensin kirjoittaa blogi kannustavasti pelon ja stressin käsittelystä, mutta useista yrityksistä huolimatta ne näyttivät tässä maailmalaajuisessa tilanteessa ihan hölmöltä ja pinnallisilta, joten kirjoitin pelon tunteesta.  

Me pelkäämme

Totta on, että me pelkäämme. Jos näin ei olisi meissä olisi jotain vikaa ja meidän luonnollinen reaktiokyky olisi jotenkin vahingoittunut. Pelko tunteena voi aiheuttaa lamaantumisen tai valtavan energiabuustin. Lamauttava pelko sisältää ahdistusta, fyysisiä oireita (pahoinvointia, päänsärkyä, vatsakipua jne.) ja saa usein aikaiseksi ympäristöstä vetäytymisen. Toiseaalta pelon tunne voi olla valtava voimavara. Askel muutokseen, jolloin innovoimme uusia ideoita ja näemme ympärillämme erilaisia mahdollisuuksia. Reagoimme siis eri tavoin, joten ollaan tämän asian kanssa ymmärtäväisiä ja ajattelevia.

Valitettavan usein pelkäämme myös turhaan, pohtimalla sekä suremalla sellaisia asioita ja tapahtumia, jotka eivät koskaan tapahdu. Tuhlaamme siis todella paljon resursseja siihen, että yritämme ennakoida kaiken. Älyllisinä olentoina toki ymmärrämme, ettei taitomme tähän riitä, mutta siitä huolimatta käytämme tähän valtavasti aikaa. Elämä tuo eteemme kaikenkokoisia yllätyksiä, sillä ne kuuluvat hyvässä ja pahassa elämään, mutta meidän tulisi keskeneräisinä olentoina opetella päästämään irti.  

Tämän muutaman viikon aikana olen huomannut ajattelevani usein, olemmeko lopulta mitään oppineet, edellisestä pelon hetkestä? Sen ei tarvitse olla edes mitään suurta, eikä etenkään maailmanlaajuista, mutta henkilökohtaiseen elämään sen on täytynyt vaikuttaa. Jätitkö silloin vaikutuksen näkemättä, tunteet tästä elämättä ja nyt huomaat, että kaikki kaatuu päälle?

Elät nyt sitten kahden tai useamman tunteen ristiriidassa. Yrität selvitä taloudellisesti, hoitaa vastuusi niin yrittäjänä kun työntekijänäkin, tukea jälkikasvuasi, huolehtia vanhemmista ja kuunnella ajankohtaisia uutisia uusista säännöistä sekä pitää toivoa yllä.

Maailmanlaajuisesti meillä on tauteja ollut ennenkin, mutta käsittämättömältähän tämä tuntuu, kun eletään 2020 lukua. Lähes koko maailma on kiinni, ihmiset ovat kodeissaan ja vain pakolliset liikkumiset, on suositeltavia ja hoitoakin saa vain pieni osa ihmisistä, sillä minkään maan hoitoresurssit eivät riitä. Käsissämme on siis hallitsematon ja vastustamista aiheuttava tuntemattomuus, josta tietomme ovat yhä varsin rajalliset.  Miten siis hallitsemme hermomme ja toimisimme täyspainoisesti sekä turvallisesti?

Mallia verkosta – ei ehkä kuitenkaan

Maailmamme on paljon eri somekanavilla ja sieltä voimme nähdä, miten moni on hinkannut, elämänsä yksityiskohtia ja hyvinvointia täydellisyyttä kohti. Ahkerimmat ovat heränneet aamuyön tunteina, ehtiäkseen suorittaa liikkumisen tai meditoinnin rutiinit sekä tarkistaakseen miten tuli nukuttua ja valmistaakseen supersmoothien ennen varsinaista aktiivista arkea.

Olemme nähneet jo, että hyvinvointi on jatkuvaa suorittamista ja asenne ratkaisee, mutta samalla ihmettelemme miksi itse emme pysty tuohon? Pelkäämme olevamme, jotenkin heikompia tai vain laiskoja ja yritämme, ehkä erilaisuuden pelossa sitten opetella erilaisten ”oppaiden” ja ”mentoreiden” avulla saavuttaa tätä ihailtavaa loistokkuutta ja yhteisöllisyyttä. Valitettavasti tämä etsiminen, aiheuttaa meissä monissa enemmän pelkoa ja pahoinvointia, kun sitä tavoiteltua hyvinvointia.

Omat tunteet ohjaavat – toimi niiden kanssa

Elämämme ja me itse olemme keskeneräisiä. Inhimillisyys on yksi voimavaramme ja mieleemme mahtuu silloin myös pahaa oloa, epävarmuutta, joustavuutta ja myötätuntoa.  Monet asiat ja tilanteet, eivät ole meidän kontrolloitavissa, kuten nyt olemme huomanneet. Tietoisuus omista ajatuksista, tunteista ja toiminnasta antavat myös mahdollisuuden pysähtyä, miettimään omaa keskeneräisyyttämme. Tällaisella hetkellä, kun maailmaa ravistaa useampi uhka, me voimme vain olla armollisempia itsellemme sekä toisillemme. Voimme auttaa itseämme ymmärtämään, että vastustamisella (pelolla) on olemassa aika, paikka sekä tarpeellisuus, mutta siitä kannattaa päästää myös irti. Muista että juuri sinulla on oikeus käsitellä tämä epävarma ja pelottava tilanne, sinulle parhaalla mahdollisella tavalla. Se voi olla mitä tahansa, kunhan sinulle itsellesi tulee sitä hyvä olo.

Pelosta huolimatta, elämä rakentuu aina toivolle, vaikka haastavina hetkinä tätä energistä tunnetta, ei ole helppo aistia ja huomata. Hiljaisuudessa kuulee paljon enemmän, joten ole rohkea ja avoin kuuntelemaan sekä tuntemaan. Sinulla itselläsi on vapaus käyttää tämä aika, miten haluat, mutta suosittelen uusien rutiinien käyttöönotto, katse tulevaan. On hyvä opetella rakentamaan tietoisesta itsemyötätuntoa, se lohduttaa ja ohjaa sinua ymmärtämään sekä kannattelee vaikeina hetkinä. Itsemyötätunto on aina läsnä, kun tarvitset ja jokaisella meistä on aina syy olla kiitollinen jostain!

Heidi

Mielikuvat oppaanasi

 Unelmat, tavoitteet ja päämäärät – saavutettavissa?

Tähän asti eletty elämäsi on arvokasta, sillä se on tehnyt sinusta sinut. Ketään toinen ei ole kanssasi samanlainen, sinulla on oikeus olla oma itsesi. Mitä sinä tavoittelet?

Puhutaan paljon unelmista ja siitä että niistä pitäisi tehdä totta. Minä olen paljon miettinyt, että onko ylipäänsä unelmoimisessa mitään järkeä ja saavutetaanko ajatustyöllä, tuloksia.

Unelmia voimme ajatella, kun sipulin kerroksia, kun kuorimme tarpeeksi syvältä, tulee esille muutama tutkittu perustarve. Itseohjausteorian kehittäneet amerikkalaiset psykologit Richard Ryan ja Edward Deci, ovat todenneet, että jokaisella meillä on omaehtoisuuden, yhteisöllisyyden ja kyvykkyyden tarve. Tähän vastaa hyvin myös mietelause – sydän tietää tien!  Näiden tarpeiden täyttyessä tunnemme itsemme onnellisemmaksi ja energisemmäksi, mutta auttaako tämä tieto tavoitteiden ja unelmien saavuttamisessa?

Irti päästäminen – vapauttaa 

Irti päästäminen entisestä, on pohja kaikille uusille kerroksille. Ilman tätä vapautta, kannat mukanasi vanhoja tuntemuksia, sisäisiä ajatuksia ja entisiä kokemuksia. Hyväksymällä ja ymmärtämällä itseäsi annat vapauden kasvulle ja muutokselle, selkeytät tavoitteita ja päämääriä, etenkin silloin kun olo on epävarma tai sekava. Unelmia ja tavoitteita määritellessä, on hyvä esittää ajatuksissa kysymyksiä; mitä, miksi, miten ja kenen kanssa haluaa toimia. 

Miksi en toimi, vaikka tavoite ja unelma on ihan kirkas ja selkeä? 

Erilaisten asioiden käsitteleminen, vaatii aina itsensä ja omien ajatusten kohtaamisen. Etsimme usein ratkaisuja ja syyllisiä itsemme ulkopuolelta. Tyytymättömyys näkyy ja tuntuu kehossa sekä etenkin ajatuksissa.

Mielikuva tai aarrekartta, jonka olet luonut ei ehkä vastaa sydämesi tilaa ja tarvetta. Se kertoo ehkä enemmän tämän hetken ajatuksista kuin tavoitteista tai unelmista. Lisäksi nämä saattavat olla niin kevyitä, että niiden saavuttaminen ei kannusta sinua toimimaan. Muistahan että unelman pitää pelottaa, jotta se on riittävän kannustava? Valitettavan usein tehdessämme näit mielikuvatauluja, unohdamme liittää niihin tunteet. Visualisoinnilla päästään yleensä eteenpäin mutta unelmat ja tavoitteet tuntuvat karkaavan yhä kauemmaksi, koska ne eivät ehkä olleetkaan aitoja. 

Miten saan itseni toimimaan?  

Toiminnan takana on motivaatio, tahto jostain paremmasta mutta valitettavan usein tämän tahdon tila ei ole riittävän vahva, jotta muutos – tavoitteet ja unelmat toteutuisivat.  Tähän vaikuttaa monet syyt, mutta ehkä suurin on kuitenkin pelko ja sen myötä esiintyvä epäonnistumisen häpeä. Jotta saamme aikaiseksi toiminnan on löydettävä, tiedettävä ja ymmärrettävä – omat vahvuudet ja heikkoudet.  On opeteltava uusia asioita, kokeiltava, tehtävä virheitä ja yritettävä uudelleen.  Jo ennen, kun toimimme, ajattelemme usein negatiivisesti ja keskitymme siihen mikä voi mennä pieleen. Tämä on osittain biologiamme tulosta – vältämme vaaroja automaattisesti.  Hyvää tässä on se, että voimme opetella ajattelemaan eri tavalla – tietoisen mielen avulla.  Tärkeintä on se reitti mitä kuljemme, matkan teko edellyttää onnistuakseen luottamusta, rentoa mieltä ja joustavaa asennetta. Kaikki työ unelmien, tavoitteiden ja päämäärien saavuttamiseksi tehdään juuri nyt ja huomaa, että reittejä voi olla useampi ja sinun pitää vain valita omasi. 

Paljasta kuka olet! 

Unohda kiire ja kerro kuka olet, mitä arvostat, miten voisit voida paremmin ja miten minä voin sinua auttaa? Tehdään yhdessä kartta matkasta ja keskitytään tähän hetkeen. Näin matkasta tulee sinun näköisesi päämäärä ja opit rakastamaan sitä mitä juuri nyt teet. Toiminta ja toteutus alkaa, kun visualisointi ja tunteet ovat samalla tasolla.  Tiedostomaton mielemme on voimavaramme, se hoitaa yli 90 % työstä, mutta sen kyvyt jätämme käyttämättä, koska emme ohjaa sitä tietoisesti, joten eiköhän aloiteta? 

Heidi 

Ilon ja onnen tunne

Olenko iloinen vaikka en naura ääneen kokoajan, entä onnellinen tai positiivinen?

Ikuisuuskysymyksiä, joihin ei ehkä koskaan löydetä oikeita vastauksia ja onko niitä ylipäänsä olemassa. Onnellisuuden kerrotaan olevan tila, jota meidän jokaisen tulee tavoitella ja tähän liitetään voimakkaasti positiivinen perusta. Onnellisuus ja ilo, koetaan vain tässä hetkessä, eilinen meni jo ja huomisesta emme tiedä.

Ilon, hymyn ja nauramisen läsnäolo

Ilo nähdään hersyvänä, sydämellisenä ja toiset huomioon ottavana toimina, samalla tavalla kun onnellisuuskin, vaikka käsitteenä nämä kaksi ovat täysin eri asiaa. Ilo on emotionaalinen tila, jota ohjaavat tunteet ja tämä puolestaan edellyttää meiltä jokaiselta myös aivojen toimintaa. Tunteen kokeminen on aina tulosta omasta tulkinnasta.

Hymyä pidetään merkityksellisenä kasvojen ilmeenä, joka viestii kumppanillesi mielihyvästä, mutta periaatteessa se ilmentää myös monia muita tunteita. Läheskään aina hymy ei ole aito, vaan tehty ja eron huomaa, kun katsoo ihmistä syvälle silmiin, sillä me länsimaissa hymyilemme enemmän huulilla kuin silmillä.

Nauraminen on osa ihmisten välistä vuorovaikutusta ja naurulla ilmaisemme hyväksymistä, yhteenkuuluvaisuutta sekä positiivisia tunteita. Naurun taustalla on useimmiten jokin tilanne tai asia, joka on omasta mielestämme hauska tai huvittava. Tämäkin perustuu omaan kokemukseen, sillä kukaan ei voi eikä pysty ohjaamaan sinua nauramaan tai hymyilemään ilman sisäistä tunnettasi, vaikka nauru myös tarttuu.

Ilo, onnellisuus ja positiivisuus – oman terveyden lähteitä

Huolehtiminen itsestä on ehkä tärkeintä, sillä vain itsestä ensin huolehtimalla voit auttaa muita, vaikka toisista huolehtiminen koetaankin usein helpommaksi. Itsensä kuuntelu, tuo arkeen tietoisen läsnäolon ja tästä syystä ihan ensimmäiseksi on selvitettävä mitä halua ja tavoittelen elämältä?

Tämä asia on niin laaja ja paljon tutkittu, että ohjeita ja tietoja saa jokainen, joka niitä kaipaa tai tarvitsee. Positiivisesta ajattelusta, ihanasta asenteesta ja jatkuvasta kiitollisuudesta voimme lukea, jos ei nyt päivittäin niin ainakin viikoittain. Kun katsomme ympärillemme, kuuntelemme ystäviä, tuttavia tai seuraamme sosiaalista mediaa – huomaamme, että erilainen lifestyle on se juttu. Toiset rehkivät kuntosalilla tai lenkillä, toiset meditoivat ja osa opiskelee kaiken aikaa paremmaksi ihmiseksi.  Näitä seuratessa usein itselle tulee vähäpätöinen ja tavallinen olo. Minun elämäni on ihan arkista, ei siinä ole tuollaista glamouria. Muista kuitenkin, että juuri sinun elämäsi – onnellisuutesi, ilosi ja positiivisuutesi on riittävää, vaikka toinen ihminen ei sitä näe tai tunne.  Halutessasi voit koska tahansa, vaikka juuri nyt – tietoisesti miettiä jotain sellaista, joka nosti hymyn kasvoillesi tai sai sinut nauramaan ääneen. Tämä pieni positiivinen hetki avaa mieltäsi, saatat nähdä, ettei elämäsi ole vähäpätöistä ja sinä olet hyvä juuri noin.

Kannusta itseäsi – puhu ja kuuntele mitä sanot, itsellesi

On sellainen sanonta, että ”sydän tietää tien” ja tätä voisi kutsua vaikka sisäiseksi ääneksi, johon voit luottaa. Ilon, naurun, onnellisuuden ja positiivisuuden taustalla on kokemuksemme, tunteemme ja opitut tavat, mutta voimme myös muokata näitä juuri tähän hetkeen paremmin sopivaksi.  Positiivisuus tai onnellisuus ei tarkoita sitä, ettet kokisi ikäviä asioita tai näkisi vääryyttä. Kuuntelemalla – havainnot, miten milloinkin reagoit ja tätä voimme ohjata tapojamme muuttamalla, mutta ensin meidän täytyy olla tietoisia omista ajatuksista ja ajatuksen tai kokemuksen herättämästä tunteesta. 

Olet varmasti kuullut, että parhaassa seurassa olet silloin, kun olet yksin. Juuri näinä hetkinä, kun olet yksin, voit paljastaa itsellesi syvimmät ajatuksesi ja mietteesi, mikrohetkessä.  Iloa tuottavien asioiden huomioiminen arjessa, siinä mikrohetkessä lisää onnellisuuden tunnetta ja huomaat että elämä on varsin mukavaa sekä sinulla on oikeus olla juuri sinä.

Heidi

Eksynyt olo

Milloin kuutelen omaa sisintäni?

Jokaisen syntymähetkeen liittyvät erilaiset tähtitaivaan merkit. Taivaan kappaleet ovat olleet, tietyssä asennossa kun synnyimme, mutta miten nämä vaikuttavat kasvaessamme tai sitten kun saavutamme aikuisuuden. Osa ihmisistä on herkempiä uskomaan, toteuttamaan ja pitämään todellisena tähtitaivaan, korttien ja enkeleiden viestejä – ja varmasti niissä tottakin on, mutta milloin niiden kautta eläminen saattaa satuttaa?

Haluan enemmän

”Haluan kaikkea enemmän” – kuvaa sisäistä myllerrystä, sitä hetkeä kun, olemme tavoittelemassa tai luopumassa jostain. Myllerryksessä uskomme, että muutoksilla saavuttavamme tasapainon, onnen ja rakkauden sekä vapauden. Useimmiten tässä kaikessa, on kyse siitä, ettei meille mikään riitä, vaan haluamme koko ajan enemmän. Kun saavutamme jotain, huomamme monesti, että jonossa on jo uusia tarpeita, eikä saavutettu asia tai kokemus tunnukaan miltään.

Tässä pyörteessä unohdamme kuitenkin, että vain tämä hetki on ainoa tärkeä hetki. Tässä hetkessä teet päätöksen, jonka kanssa elät huomenna ja vielä ensivuonnakin. Emme voi kuitenkaan elää etukäteen huomista ja menneestäkin on päästettävä irti siltä osin, kun se on mahdollista.

Tuosta irti päästämisestä, on tullut jo lähes ”mantra” – mitä sitten sillä oikeasti tarkoitetaan? Tarkoittaako se sitä, että suljen oven kaikkeen entiseen ja herään aamulla ns. uudelleen syntyneenä. No ei tietenkään, sillä eletty elämä on mokannut minusta minut, enkä voi edes uudelleen syntyä, mutta muutokset voin paremmin hyväksyä, kun opin ymmärtämään itseäni ja tarpeitani. 

Mytologia ja tähdet

Vuosikymmenet erilaiset tähti-, numero-, riimu-, maya-, tarot – tulkinnat ovat olleet käytettävissämme elämän polkua kulkiessamme.  Kuinka näitä sitten käyttäisi tai uskooko lainkaan, on yksilöllistä. Syntymähetkellä planeetat ovat olleet jossain tietyssä asennossa, syntymäkarttasi tekijöihin nähden. Näitä tutkiessa voi oppia oivaltamaan erilaisia elämässä esiintyviä haasteita ja ymmärtämään omaa suhtautumista erilaisten energioiden läsnäoloon.

Kokemuksemme, ikämme, läheiset, työ ja elämä muuttaa ajatusmaailmamme ja näin pitääkin tapahtua. Elämään kuuluu ilot ja surut, ahdistus ja onnellisuus jne. ne ovat tunteita, jotka viestivät meille siitä hetkestä. Mikäli suljemme sydämemme, peitämme tuntee ja etsimme vastauksia ulkopuolelta, kokemuksemme elämästä saattaa jäädä pinnalliseksi. Ollessamme hukassa on ihan hyväksyttävää käyttää apuna oppaita tai muita ihmisiä avartamaan oman mielen polkuja, mutta on tärkeää muistaa, etteivät tulkinnat ja oppaat tai keskustelut kerro tulevasta tai siitä, miten pitäisi toimia vaan ne auttavat ymmärtämään kyseistä tunnetta ja energiaa.

Tunne itsesi

Itsetuntemus ja sen kehittäminen on elämän mittainen prosessi. Koskaan ei ole myöhäistä, oppia ajattelemaan toisin. On pyrittävä olemaan kiitollinen ja onnellinen nyt, tässä kehossa, asemassa, näissä ihmissuhteissa, nykyisessä työtilanteessa. Mikään ulkopuolin tähtikartta tai viesti ei voi tehdä minua onnelliseksi, jos itse en näe mitä minulla jo on. Tämä ei tietysti pois sulje myöskään tavoitteita ja unelmia, mutta näiden taustalla on jotain paljon syvempää ymmärrystä. Keskity siihen mitä sinulla jo on, älä siihen mitä puuttuu. Tunne kiitollisuus tässä hetkessä ja kuuntele myös kehosi viestejä, kun koet onnen ja ilon hetkiä. Käytä niitä hyväksesi. Kirjoita vaikka kiitollisuuspäiväkirjaa niin että huomioit myös fyysiset tuntemukset, sillä vain sanoina tämä jää ”sanan helinäksi”.  

Jos siirrän kaiken myöhemmäksi, saatan uupua matkalla, mutta kun vastaanotan informaatiota, ymmärrän sen olevan vain informaatiota. Kun kiinnitän asioihin huomiota, elän tässä ja nyt. Huomaan elämäni olevan rikkaampaa ja onnellisempaan juuri tällaisena ja tässä hetkessä, enkä satuta itseäni etsiessäni enemmän.

Heidi